minä pelkään jämähtämistä
elämänpelkoani
ja elämännälkääni
ja sitä jos olenkin liian rohkea
tai että tuleekin liian syviä naarmuja
enkä muista painaa jarrua
ja menen taas hänen ohitseen
tai unohdan itseni matkan varrelle
nielen elämää ympäriltä kuin riutunut
mutta silti en tule kylläiseksi
mikä helvetti minut teki tällaiseksi
kyltymättömäksi
oman iloni pilaajaksi
jatkuvaksi paremman tavoittelijaksi
jolle mikään ei riitä
ja sitten kaikki onkin ihan liikaa
missään ei ole hyvä
itken koti-ikävää kotona
pakkaan tavarat kerran vuodessa
ja kilometri kilometriltä
etsin vastauksia ja päätepysäkkiä
vaikka tiedänhän minä
että matka pitäisi tehdä itseni sisällä
mutta pakenen taas reitiltä
ja pyrin polttamaan siltoja
mutta nyt olen hitaampi liekkiä
palaen mukana
silti nousten tuhkasta
menneet pakottaen kipuna keuhkoissa
ja jonain päivänä minä kai lopulta tukehdun
jos en opi katsomaan itseäni silmiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti