minä olen tuntenut paljon vihaa
ja sisälläni käydään monia sotia
opin jo prinsessamekossa
vaaleanpunaisessa oletuksessa
ettei tytöllä voi olla kovaa tahtoa
ja samaan aikaan
ei saanut olla liian herkkäkään
mikään ei riitä
opin itseni pienentämään
piilotin tunteet silkkihelmoihin
itseni kadotin saumoihin
opin keinot kuinka olla mahdollisimman huomaamaton
ettei isä alkaisi huutaa
ottaisi kiinni hiuksista
ettei äiti voisi käpertyä kuoreensa
syyttää minua omasta avuttomuudesta
vuosien saatossa
mekon helmat lopettivat tuulessa heilumasta
askel hidastui kaiken tukahdutetun painosta
jäljelle jääden vain revennyttä kangasta
äidin ja isin pikku prinsessa
oppi jo varhaisessa vaiheessa
kantamaan itse itsensä
kantamaan myös äitinsä
joka ei koskaan tuskaltaan
nähnyt tytärtänsä
kova kuori pitänyt otteessaan
pyrkinyt hameenhelmat ehjäksi parsimaan
hätäisenä pyrkinyt vetämään kankaat suojaksi
ettei kukaan näkisi
kuinka paljon pahaa kaunis kantaa
kuinka monta yötä itku valvottaa
ja kuinka rikki heikko ja ruma olen sisältä
mutta pikkuhiljaa
minä olen opetellut lempeyttä
lopettanut monta sotaa
niitäkin joissa ei ole ollut omaa osaa
ja nyt kipinä kipinältä isken sen prinsessamekon palamaan
vielä pukien kaiken siihen piilotetun kruunuksi koristamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti