pyörän tarakka
heinäkuun yö on kylmä ennen auringonnousua
kun kosteassa heinikossa kristallipisara
kutittaa nilkkoja
pelloilla seisoo sumu
kaikki on haurasta
ollaan hiljaa ettei hetki hajoa
hengitän kostean ilman sisääni
sillä tahtoisin vain tähän tahtiin
jossa päivät olisivat yhtä aitoja kuin nämä yöt
mutta kesäni kiertää kehää
hetki särkyy
ja tunteet menevät pinnojen väliin
eivätkä ketjut kestä urilla
ja vauhdissa tuuli muuttuu valkoiseksi kohinaksi
aamulla tuijotan hiljaisuutta silmiin
niihin hetkiin
joita hän yrittää selittää nyt täytesanoilla
ja kääntää päänsä
kiirehtii pujottautuessaan paidan kauluksesta
ja tiputtaa minut katukivetyksen reunalle
sano vain kerran kauniiksi
lainaa t-paitaa yöksi
ja olen päiviä tolaltani
sillä näen katumusta niin monissa silmissä
niin monta hyvää hiljaisuutta puhuttuna rikki
ja hetken luulin ettei hän olisi ollut samanlainen kuin ne muut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti