yötä vasten on helppo nojata
kun tien reunalla on vähän katuvaloja
painaa pää vasten hartiaa
silittää kämmenselän ihoa
ujuttaa käsi reidelle
ja antaa suudella vielä kotipihassa
puoliksi ulkona ovesta
mutta päivänvalossa
viihdyn varjoissa
ja tulen vain katseesta todelliseksi
love language suuseksi
ja runot
tai mitä vittua nää nyt on
en tiedä mitä on jakaa
antaa
ottaa
ja saada samalla mitalla
katsella toista ilman pelkoa
että katoaa siihen heijastukseen
vastakkaisissa silmissä
kun niin on käynyt jo niin monesti
jään loukkuun niihin kuviin
joita olen toisten katseen alla
vaikka väitän etten välitä
mutta sitten on niitä tyyppejä
joille antaisi kaikkensa
luovuttaisi tarinansa pala palalta
mutta kun on valmiiksi jo vähän vajaa
päästä että sydämestä
ei kasva mitään niiden siemenestä
juoksen kovempaa kun muut hidastavat
ja jään silti jälkeen
sovun sijaan tuon sotaa
vedän vahingossa mattoja jalkojen alta
puhun ohi turhan suuni
tai jätän avaamatta ollenkaan
kuljetan sormia juuri väärästä kohdasta
pidän liikaa väliä
tai tulen liiaksi iholle
sillä tavalla että hiukset saattaa mennä suuhun
yritän antaa rakkautta aseilla
ammun luoteja
nuolia
ja paiskon nyrkkejä vasten välittämistä
vasten vain niitä jotka ovat rakentaneet muureja
samoja kuin minä itse
ja mietin silti miksi kaikki jää vajaaksi
luoti kimpoaa omaan syliin
nuoli lävistää sisintä
ja rystysten iho nirhautuu rikki
ja silti mietin miksi kutsun sitä rakkaudeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti