polvet mustelmilla
ja galleriallinen kasvoja
joiden nimet unohtuvat auringonnousuun
istun tuntemattomien keskellä rantakalliolla
keskustelu kilpailee musiikin kanssa
ja sulaudun sammaltuneeseen kivikkoon kokonaan
eihän mikään ole hetkeen ollut todellista
enhän minä ole todellinen ollenkaan
kaikesta on tullut utopiaa
ja vaikka sen läpi tiedän
ettei mikään enää aamulla käy järkeen
painan pääni syliinsä hänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti