itsensä hukanneena sitä tarttuu konkreettisuuksiin ympärillään
illuusioon turvasta
pysyyden unelmasta
vain tajutakseen niidenkin katoavaisuuden
asioiden pakenemisen turhuuden
kipu on ihoni alla
ei paikkakunnalla
ei kartalla
jo tehty ei anna anteeksi
vaikka kuinka itkisi keskustan kylmien varjojen pyyhkiessä piiloon kyyneleet
ja vaikka kuinka puristaisi hampaat yhteen
ja rystysistä veren pakenemaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti