romantisoida elämää
syntiä ja sen tekijää
katse kiertää
eikä vastaus ole silmissä
täytyisi olla etsimässä
kaikki aika on tässä
ja jokainen minä
katsoo samasta peilistä
ja mitä ei muista
lakkaa olemasta
mutta minä en koskaan unohda
jokainen viha
on isku itseeni
kykenemättömyys laittaa kättä kasvoilleni
repiä irti maski kuori
tukahduttava verholakana
jonka takana
yö karkaa uudeksi päiväksi
ja sirppi on silti taivaalla
jos osaa katsoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti