jos voisin olla kadottamatta itseäni aamuöihin
käsiin karheisiin
jotka pitelevät väärin
ja painavat sormensa selkänikamiin
niin että se läpäisee vatsapuolelta
tulee ulos sydämen kohdalta
silti tajuamatta
että minuun sattuu
olisin valmis
en kokonaan
en ole koskaan
mutta valmis hänelle
joka kuljettaa sormiaan painamatta liian lujaa
joka ei läpäise murskaten kylkiluita
vaan puhuu auki rintakehäni
asettaa itsensä sydämelleni
niin että minuun sattuu
mutta hyvällä tavalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti