olen kadottanut sen osan itsestäni
joka toisen ihosta löysi vapautensa
rakasti viatonta leikkiä
puristi lakanan kulmia
ja viimeistään keskiyöllä katosi rappukäytävään
ettei vain antaisi itsestään liikaa
tai jotain johon tarttua kiinni
kyllästynyt antamaan ihoni
huuleni
jokaisen kaareni
niiden silmien alle
niiden käsien varaan
joille millään muulla ei ole merkitystä
sillä minä en ole ulkokuoreni
sinun hetken tyydytyksesi
aamuinen katumuksesi
pukuhuoneessa ylpeyden aiheesi
tai huoraksi kutsumasi
tai mitään minkä sisällyttäisit
kieroutuneeseen egoosi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti