hedonistimieleni jättää huulipunan jäljet tupakan filtteriin
aamuisesta ajatuksesta toiseen
karistan tuhkaa parvekkeen betonille
ja katson alas kahden kerroksen verran
rakastan elämää
mutta korkealla
en mieti maisemia
en nauti tyynestä mielestä
kiipeilen niillä katoilla vain
koska tiedän voivani pudota
ja niin lopulta käykin
putoan siihen pimeyteen
jonka olen tuntenut luissani jo niin kauan
että ilman sitä
en tunne mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti