olen asettanut itseni rooliksi
pinnaksi jolle lasket pitsisi
seittisi rintakehälleni
yksiösi hetkelliseksi euforiaksi
kädenjäljeksi takareiden lihassa
viestikentäksi
heikoksi kehoksi
joka hetkessä on ovellasi
lakanoissasi
nyt olet suolaa haavaan
jonka itse viilsin
ja jonka aion kauniiksi arveksi
häilyväksi muistutukseksi arvosta rakentaa
ja jota en enää avaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti