katseeni toivoton
mutta sinä et näe
vaikka tuijotan suoraan silmiisi
mieleni väsynyt
mutta sinä et kuule
vaikka isken sanani vasten kasvojasi
olet pudottanut päiviesi painon hartioilleni
eikä kehoni halkeamispisteessä
kestä enää iskuakaan
ajatukset rikki
pelkkää lasia
särkyy kosketuksesta
roikun enää yhdellä raajalla kielekkeellä
eikä sinun kätesi
tartu vastaavaani
enkä enää niin edes halua
sillä en pysty enää luottamaan
ettet vääntäisi nikamia ranteessani pois paikaltaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti