olen ajatellut pysähtymistä
sitten joskus
kodin rakentamista
sitten joskus
siellä seinää peittäisi kokonainen hylly raamattujani
kirjoja himosta ja kivusta
sanoja kauneudesta ja vihasta
maailmoista joita ei ole olemassakaan
pseudotieteitä ja historiaa
vähän psykologiaa ja paljon runoutta
kasveja joita unohtaisin kastella
kissa joka tiputtaisia niitä alas ikkunalaudalta
sotku saisi peittää nurkkia
jota muut kaaokseksi kutsusivat
mutta minulle se on onnellisuutta
jossa tunteminen
tekeminen
ja elämä
menee järjestyksen edelle
ikkunat olisivat suuret
joista näkyy vilkasta kaupunkia
tai rauhallista naapurustoa
en ole vielä päättänyt
niissä ikkunoissa olisi kuitenkin sälekaihtimet
joilla valita valoja ja varjoja
jotka aamuisin loisivat raitoja
raitoja seinille ja hänen selkäänsä
jonka kanssa jakaisin sängyn
jokaisen neliön
ja sen kaaoksen
niin toivosin
sitten joskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti