nyt kun sinä et ole siinä
etkä ole enää suonissa kohiseva vereni
tai täysikuun kaltainen valvottajani
näen selkeästi
kerroin kivusta
käytin teräväreunaisia vertauskuvia
vaika olit pehmeä lasku
ja päivieni soljuva toivo
joka saavuttamattomuudellaan piti turvassa
turvassa siltä jota pelkään eniten
pelkään itseni antamista
ihon alle kosketusta
lasivitriiniksi asettumista
aseideni antamista
siksi juoksen liekkejä pakoon
turrutan tunteen leikkien huoletonta
työnnän pois pääni kääntämällä
vaikka lopulta seison tuhkassa tahtoen kaiken takaisin
kaiken sen joka itkettää
naurattaa
ja saa pitämään kiinni kovempaa elämästä
joka nyt kiduttaa yhdentekevyydellään
lohdutuksekseni ja kauhukseni
tunnen kieroutuneen mieleni solmut
ja sen
että niiden haaroissa on vielä mutka
jonka takana
joku korvaa paikkasi
johon asettelen jo kuolleita tunteitani
sillä siitä tunteesta minä elän
ja siihen sinä vain astuit oikeaan kohtaan
oikeean valoon heijastamaan sitä
ja tekemään niin monesta päivästäni helpomman hengittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti