vaikka humallutan muistini
pakenen todellisuuksia
ja huijaan muita
muistaa viikonloppuinen aamuyö syntini
se katsoo vierestä
kuinka rakastan täyttää suoneni humalluttavalla
enkä mennä kotiin ennen aamunkoittoa
tietää kuinka rakastan ujuttaa salaa sormeni
sen raitapaitaisen vastaavien lomaan värivaloissa
näkee ne hitaat kielletyt katsekontaktit
jotka vielä hitaammin seuraavana aamuna raastavat omatuntoani
todistaa
kuinka tyydytän hedonistimieleni
vedän keuhkoihini mustaa ketjussa
ja se pudistelee päätään
kun näkee hetken ajan ajatukseni pysähtyvän sinussa
ennen kuin jälleen pudotan ylävartaloni paljaaksi
jonkun tuntemattoman lakanoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti