viimeinenkin huhtikuun ita oli auringon laskettua
taittunut tummansinisen sävyihin ennen katuvalojen syttymistä
me kiipesimme alakoulun pihan kiipeilytelineelle
ja hetken minä nauroin
hetken minä oli kiinni elämässä
josta otteeni on kirvonnut irti
katson toisen filtterin läpi
näen kaikki nämä ihmiset
ja sen miten paljon vuosista valuikaan hukkaan
vain koska elämä jälkeen keinupallon ja sen kiipeilytelineen
olikin vain painajainen
jossa kukaan ei enää puhalla haavoja
tai laita laastaria asfaltti ihottuman päälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti