hetkeen en ole ollut roolissa
kuluneet päivät istunut katsomossa
katsomassa oman elämäni kaaosta
joka nyt löytänyt huteran tasapainon
en seiso enää yksin tupakkapaikalla
aamut eivät kierry kaulaan yhtä kuristavana
ei saa vajota mukana
vaikka helpompaa olisikin antautua
ja painaa pää pinnan alle
sillä tottuneena kaiken hajoamiseen
on vaikeaa luottaa onnellisuuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti