ukkonen jo ennen aamu seitsemää
ja sateen tummentamat kadut
olisipa ollut ikuinen heinäkuu
ikuiset valkoiset perhoset
ikuiset auki olevat kaihtimet
ikuiset nihkeät ihohuokoset
toinen aamu ilman sadetta
mutta taivas on raskas
tumma kuin kahvi tyhjään vatsaan
ulkona tuoksuu juuri sille
mikä nostaa hiukan ahdistusta
samaan aikaan rauhaa
jotain tuttua ja kaunista
hiljainen hiekka rahisee kengän alla
voisinko jäädä tähän keinumaan
tai ottaa juoksuaskeleen
kasvaahan kukkiakin asfaltin railosta
kauneimmillakin on varjonsa
auringonnousulla laskunsa
hiljaisinkin huutaa
ja vielä hengitän pimeän jälkeen ensimmäiset säteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti