aallot kutittelevat jalkateriäni ja varpaitani
mutta pinta ei minulle riitä vaan haluan kaiken
vaikken
osaa edes rakastaa
pinnan alla vesi konkretisoi jokaisen osani
ympäröi minut muodollaan
mutta valo alkaa haihtua
mitä syvemmälle menen
sitä kovemmin korvissani humisee
en kuule hälytyskellojen soivan
ja silmäni avaan
kun pimeys ympäröi jo kokonaan
pohjalla vesi on kylmää
mutta pakottavasta kivusta luissa tiedän
olen elossa
potkin kohti pintaa
ja viime hetkellä saavutan päämääräni henkeä haukkoen
mutta vain sukeltaakseni uudelleen
ehkä opin pitämään pääni tarpeeksi lähellä pintaa
vasta kun pidätyskykyni jonain päivänä pettää
ja omaan ahneuteeni hukun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti