haluaisin osata kirjoittaa kauniita lauseita
jotka jäävät elämään
ja joita muut käyttäisivät lainauksina
mutta vaikka ulkona olisi kirkasta
ja hymyni talvipäivän aurinkoakin loistavampi
kynäni kirjoittaa vain
kuinka pakkanen kihelmöi pistävänä iholla lasinsirpaleiden lailla
kilpailee sieluni hypotermian kanssa miinusasteissa
ja sitten jo muistankin yksipuolisiin kadonneet hetket
ja sen kuinka kylmä hänkin osasi olla
mutta ymmärrykseni häneen silti vahvempi
kuin metrittäin kinoksissa makaavan lumen paino
jota sataa hiljalleen kolmatta yötä putkeen
kun makaan yksin hereillä pimeässä
ja mielikuvissani täytän
sänkyni tyhjää puolta hänellä
joka omaansa jakaa jo jonkun muun kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti