suurien ikkunoiden heijastuksesta katson hyllyjen väliin piiloutuvaa kuvajaistasi
sillä tästä kassajonostakin tein sinulle kelvottoman vain seisomalla siinä
ymmärrän vihasi
sillä muistat minut hänenä
rikkinäisenä ihmisen särönä
jota vihasin itsekin
mitä kauemmin katson sinua
sitä kovemmin tahdon juosta heijastusta kohti
mennä sen läpi
maata lasinsiruissa
ja vajota illuusioon kivuissa
jossa juoksin paikaltani luoksesi
koska heijastuksemme oikealla puolella
se on toteutumaton utopia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti