aamuyöllä postinkantaja
kyykistyy vierelleni rapussa
en saa sanaa suusta
veri valuu huulesta
hento mustelma tykyttää poskella
jota pitkin valuu kyynelten suola
itsestäänselvyytenä kahleessa
pallona jalassa
jyrää asenteellaan
ei jätä tilaa hengittää
työntää neliötä kolmion muotoisesta aukosta
ottaa kiinni ranteesta
painaa vasten seinää
huhtikuun yössä aste pakkasta
kotiovelle potkaisen lasia
toivoen sen hajoan
lävistävän tennaria
tuovathan sirpaleet onnea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti