pelkään itseäni
sitä kaaosta sisälläni
jonka taltuttamiseen voimani eivät riitä
sitä joka öisin sälekaihtimet muuttaa kaltereiksi
varjot seinillä mustiksi hahmoiksi
varjokuviksi
joiden kädet kurottavat kohti
ottavat kiinni peiton liepeestä
ja vetävät minut paljaaksi
sitä joka alhaalla liikenteen kohinan nostaa uhkaavaksi
melusaasteeksi tärykalvoni pirstaloivaksi
ja yläkerran naapurin askeleet niin painaviksi
että katosta putoaa kiteitä
joita vedän henkitorveeni
ja hetken siihen luulen tukehtuvani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti