asunnossani harmaassa
marraskuun ensimmäisissä valottomissa illoissa
isänpäivä tuntuu samalta sunnuntailta
kuin kaikki muutkin
helpompaa sanoa
mutta menneisyydestä nousee varjoja tummana
ja pelkään että sattuu
kun on sattunut jo ihan tarpeeksi
tänään olen vihaa
tahdon huutaa
haista vittu et ollut läsnä
et edes halunnut
mutta silti olen tässä
paska tytär tulee paskasta isästä
jälkeenpäin katumus puristaa kasaan lattialle
ottaa omakseen
ja vetää syliin perisyntini katkeruuuden
tiedän että hän välittää
ei vain osaa näyttää
ja sehän meistä tekeekin samanlaisia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti