haluaisin jo luvata
etten enää sinua
sivuilleni tuo
vuoden takaisia sanoiksi luo
tai palaakan enää paljasta
kuinka syvällä vielä asut minussa
mutta sanojani en hallitse
kynä ja paperi
tekee liian avoimeksi
ja liikaa on jo sanottu
enkä haavoittuvaisuuttani
edessäsi saa takaisin
sehän oli vain helmikuinen yö
pakkasta ja hanget kiilsivät etuvaloissa
eikä moottoritiekään varoittanut tulevasta
nehän olivat vain paljaat varpaat
terassilla lumisella
silmät kirkkaat humalasta
kiivasta puhetta
haroit hiuksia
etkä edes palellut
istuinhan vain keittiötasolla
kätesi hapuilivat vartaloa
ja hetkessä olin mukana
tietämättä kuitenkaan
että rikot kaavaa
laitat minut kuorestani luopumaan
rajani rikkomaan
kaikki säännöt uusimaan
yöni valvomaan
mieleni pois tolaltaan
ja koko elämäni kahtia jakamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti