aluksi kaikki oli pehmeää
lämmintä
ja pinta kirkkaana näkyvissä
lupaavat sanasi kutittelivat kylkiäni soljuvan vedenpinnan lailla
mutta aika kului
äänensävysi muuttui
ja aallot kasvoivat minua korkeammiksi
yksin vajosin pimeään pohjaan
jossa viimeiseen asti valheita uskotellen
turhia toiveita elätellen lopulta
päästin irti
syvään henkeä vetäen todellisuus iski kivuliaana ja hukuttaen kuin vesi keuhkoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti