askel askeleelta olen menossa kauemmas sinusta
ja kauemmas minusta
siitä kuvajaisesta
joksi sait minut itseni tuntemaan
kauemmas joka kehoni osassa vallinneesta kivusta
jota sinä sait tuntemaan vaihtaen sen nyt kivistävään tyhjyyteen
ja repivään kirvelyyn
kun irrotan sinuun jurtuuneet ajatusleikkini siitä
että kaikki muuttuisi
annoit selittämättömiä katseita
selittämättömiä hiljaisuuksia
väittäen sitten välittäväsi
puukotit kymmeniä kertoja
leikkien sitten meistä häntä
joka vuotaa verta
nyt muistomme palaavat väliajoin tasaisin
valuen kyyneleinä poskiani pitkin
ja putoavat sitten leualtani kadoten sinne jonnekin
jonne yritän kadottaa myös tämän henkilön
joksi sinä minut teit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti